Post by nepotin on Jun 2, 2020 16:26:03 GMT 2
Nimi: Utu
Sukupuoli: naaras
Ikä: 29
Laji: susi
Lauma: Nodas
Ammatti: seppä (luunkaivertaja)
Sukupuoli: naaras
Ikä: 29
Laji: susi
Lauma: Nodas
Ammatti: seppä (luunkaivertaja)
U l k o n ä k ö
Utu on melko normaalikokoinen naarassusi, jonka säkäkorkeus on noin 70cm. Utun sopusuhtaista, kevytrakenteista kehoa ei ole tehty taistelemaan ja vahvaksi naarasta ei voi sanoa, mutta kestävyyttä ja näppäryyttä tuolta löytyy.
Utulla on paksu, silkkinen turkki, joka on paksuinta kaulasta, niskasta sekä rintakehästä että vatsasta. Pohjaväri on kermanvaalea, joka tummenee selästä, niskasta ja jaloista. Utussa on myös murrettuja ruskean ja harmaan sävyjä.
Utun silmät ovat vaaleansiniharmaat, kynnet ovat vaaleat, sekä kirsu että anturat ovat tummanruskeat, melkein mustat. Tuon oikeassa korvassa on suurpedon kiiltävä hammas korvakoruna.
Utulla on paksu, silkkinen turkki, joka on paksuinta kaulasta, niskasta sekä rintakehästä että vatsasta. Pohjaväri on kermanvaalea, joka tummenee selästä, niskasta ja jaloista. Utussa on myös murrettuja ruskean ja harmaan sävyjä.
Utun silmät ovat vaaleansiniharmaat, kynnet ovat vaaleat, sekä kirsu että anturat ovat tummanruskeat, melkein mustat. Tuon oikeassa korvassa on suurpedon kiiltävä hammas korvakoruna.
L u o n n e
Utua voisi kuvailla rauhalliseksi ja omissa ajatuksissaan viihtyväksi luovaksi sieluksi, johon voi olla joskus jopa hieman hankalaa saada yhteyttä.
Voisi sanoa, että Utu kulkee välillä pää pilvissä. Omiin töihinsä keskittyessään ja uuden tehtävän parissa Utu voi kuitenkin viettää hyvin paljon aikaa, keskittyen kovasti. Utulla saattaa välillä olla vaikeuksia nähdä suurta kokonaisuutta eri asioissa, sillä hän keskittyy enemmän yksityiskohtiin.
Utu ei kuitenkaan esitä mitään, mitä hän ei ole, vaikka hän saattaa vaikuttaa välillä etäiseltä. Hän pyrkii olemaan aito, oma itsensä, rehellinen sekä itselleen että muille. Naaras on tottunut olemaan yksin, mikä ei nykyään haittaa häntä itseään, mutta osaa hän myös olla erilaisessa seurassakin ilman sen suurempia ongelmia.
Naaras pyrkii välttämään konflikteja, sekä selvittämään mahdolliset riitatilanteet diplomaattisesti. Utu mieluummin seuraa muita, kuin asettuu itse johtajan asemaan. Hän kuitenkin haluaa olla kaikesta perillä, jolloin tuo välillä äityy hieman uteliaaksi.
Voisi sanoa, että Utu kulkee välillä pää pilvissä. Omiin töihinsä keskittyessään ja uuden tehtävän parissa Utu voi kuitenkin viettää hyvin paljon aikaa, keskittyen kovasti. Utulla saattaa välillä olla vaikeuksia nähdä suurta kokonaisuutta eri asioissa, sillä hän keskittyy enemmän yksityiskohtiin.
Utu ei kuitenkaan esitä mitään, mitä hän ei ole, vaikka hän saattaa vaikuttaa välillä etäiseltä. Hän pyrkii olemaan aito, oma itsensä, rehellinen sekä itselleen että muille. Naaras on tottunut olemaan yksin, mikä ei nykyään haittaa häntä itseään, mutta osaa hän myös olla erilaisessa seurassakin ilman sen suurempia ongelmia.
Naaras pyrkii välttämään konflikteja, sekä selvittämään mahdolliset riitatilanteet diplomaattisesti. Utu mieluummin seuraa muita, kuin asettuu itse johtajan asemaan. Hän kuitenkin haluaa olla kaikesta perillä, jolloin tuo välillä äityy hieman uteliaaksi.
M e n n e i s y y s
Utu syntyi alkuperin Saenariin kahden muun sisaruksen kanssa - pentujen emo oli Saenarista, kun taas isä oli Nodasista. Isä oli ilmoittanut, ettei halunnut olla osa pentujen elämää, jos he pysyisivät Saenarissa. Emo päätti pitää kolmikon itsellään.
Utu kasvoi sisarustensa kanssa ensimmäiset vuodet Saenarissa, kunnes Utun isä, Kalho, eräänä päivänä ilmestyi lauman rajalle vaatimaan, että saisi nähdä pentunsa. Kalho vaati yhtä pennuista mukaansa Nodasiin asumaan, sillä isä halusi nähdä edes yhden pennuistaan kasvavan vahvaksi nodasilaiseksi - hänen jälkeläisekseen.
Emo pelkäsi tätä vieraaksi muuttunutta urossutta, joten hän päätti antaa Utun Nodasiin. Ennen lähtöään Utu sai äidiltään suurpedon hampaan muistoksi ja kiinnostuksen koruja kohtaan. Kyseistä hammasta tuo edelleen pitää korvassaan koruna ja muistona.
Nodasissa Utusta tuli paljon hiljaisempi ja sulkeutuneempi. Pieni pentu ei vielä ymmärtänyt, miksi vain hänet tuotiin tänne, eikä hänellä ollut enää sisarusten ja emon tuomaa turvaa. Nodasin muut pennut tuntuivat hyvin vierailta ja pelottavilta, sekä hyvin erilainen ympäristö toi omat haasteensa elämään. Utu vietti paljon aikaa yksin, omissa ajatuksissaan. Utun kasvaessa Kalho yritti parhaansa treenata Utusta soturia, mutta Utu ei osoittanut mielenkiintoa, saatika pärjännyt lainkaan taistelemisessa. Sen sijaan Utu oli paljon enemmän kiinnostunut luovemmista asioista, kuten luun ja puiden kaivertamisesta ja itsensä ilmaisusta.
Utun ollessa noin 17-vuotias, Kalho kuoli, ja Utun harteilta putosi raskas taakka. Hänellä oli ollut hyvin etäiset välit isäänsä, ketä Utu ei koskaan oppinut tuntemaan kunnolla. Utulla oli mahdollisuus muuttaa takaisin Saenariin, mutta koska tuo oli jo elänyt suurimman osan elämästään Nodasissa, sinne hän päätti jäädäkkin. Isänsä poismenon jälkeen Utu pystyi kunnolla keskittymään omaan intohimoonsa, eli luunkaivertamiseen, jota hän nykyäänkin tekee.
Utu ei muista kovin paljoa ajastaan Saenarin laumassa tai lapsuudestaan. Hän muistaa kahden sisaruksensa ja äitinsä nimet ja miltä he näyttävät, mutta muutoin hän on vieraantunut heistä eikä ole enää ollut paljoa yhteyksissä.
Utu kasvoi sisarustensa kanssa ensimmäiset vuodet Saenarissa, kunnes Utun isä, Kalho, eräänä päivänä ilmestyi lauman rajalle vaatimaan, että saisi nähdä pentunsa. Kalho vaati yhtä pennuista mukaansa Nodasiin asumaan, sillä isä halusi nähdä edes yhden pennuistaan kasvavan vahvaksi nodasilaiseksi - hänen jälkeläisekseen.
Emo pelkäsi tätä vieraaksi muuttunutta urossutta, joten hän päätti antaa Utun Nodasiin. Ennen lähtöään Utu sai äidiltään suurpedon hampaan muistoksi ja kiinnostuksen koruja kohtaan. Kyseistä hammasta tuo edelleen pitää korvassaan koruna ja muistona.
Nodasissa Utusta tuli paljon hiljaisempi ja sulkeutuneempi. Pieni pentu ei vielä ymmärtänyt, miksi vain hänet tuotiin tänne, eikä hänellä ollut enää sisarusten ja emon tuomaa turvaa. Nodasin muut pennut tuntuivat hyvin vierailta ja pelottavilta, sekä hyvin erilainen ympäristö toi omat haasteensa elämään. Utu vietti paljon aikaa yksin, omissa ajatuksissaan. Utun kasvaessa Kalho yritti parhaansa treenata Utusta soturia, mutta Utu ei osoittanut mielenkiintoa, saatika pärjännyt lainkaan taistelemisessa. Sen sijaan Utu oli paljon enemmän kiinnostunut luovemmista asioista, kuten luun ja puiden kaivertamisesta ja itsensä ilmaisusta.
Utun ollessa noin 17-vuotias, Kalho kuoli, ja Utun harteilta putosi raskas taakka. Hänellä oli ollut hyvin etäiset välit isäänsä, ketä Utu ei koskaan oppinut tuntemaan kunnolla. Utulla oli mahdollisuus muuttaa takaisin Saenariin, mutta koska tuo oli jo elänyt suurimman osan elämästään Nodasissa, sinne hän päätti jäädäkkin. Isänsä poismenon jälkeen Utu pystyi kunnolla keskittymään omaan intohimoonsa, eli luunkaivertamiseen, jota hän nykyäänkin tekee.
Utu ei muista kovin paljoa ajastaan Saenarin laumassa tai lapsuudestaan. Hän muistaa kahden sisaruksensa ja äitinsä nimet ja miltä he näyttävät, mutta muutoin hän on vieraantunut heistä eikä ole enää ollut paljoa yhteyksissä.
pelaaja: Nepotin