Post by X Ketunlieko on May 7, 2020 16:33:42 GMT 2
Nimi: Iena
Sukupuoli: NaarasIkä: 25
Laji: Koira, sukupuusta löytyy ainakin gööttiä
Lauma: Beavan
Ulkonäkö: Suuri koira pienessä pakkauksessa. Ienan säkäkorkeus on vain noin 30cm, joten koira hukkuu helposti ympäristöönsä. Toinen huomiota herättävä yksityiskohta ulkonäössä on puuttuva häntä. Ehkä tällä on yksi häntänikama, mutta takajalkojen paksut villapöksyt peittävät sen aika hyvin. Turkki on paksu ja kaksikerroksinen, pitäen lämmön ja kylmyyden edes siedettävästi kurissa osan vuotta ja paksuus saattaa antaa Ienasta hieman plösöhkön kuvan. Kaiken tuon paksuuden alla on kuitenkin vankka ruumiinrakenne. Säkäkorkeudestaan johtuen jalkansa ovat kovin lyhyet muihin verrattuna, mutta silti vahvaluustoiset ja nopeat. Kyllä koira karkuun näillä lyhyemmilläkin jaloilla pötkii. Molemmissa etujaloissa on pari arpea, samaten koiran kuonosta löytyy kaksi poikkiarpea.
Turkki on pääosin väritykseltä ruskean sävyinen, alusvilla ollen vaaleaa. Selässä on tummemman väristä karvaa, samaten koiran korvat ovat tummanruskeat. Kuono, posket, rinta, vatsa, jalat sekä takajalkojen villapöksyt ovat valkoisen värisiä, silmät puolestaan ovat suklaan väriset.
Luonne: Iena on yhtä utelias kuin maailmaan vasta tutustuva pentu. Kulkee paljon itseksensä, tutkien ympäröivää maailmaa vähän liiankin innokkaasti, työntäen kuononsa jokaiseen ojaan ja kannon koloon mitä vain löytää. Uteliaisuus on todella voimakas Ienan luonteenpiirre ja sen pakottamana harhailee ajoittain lauman reviirin ulkopuolella, mutta pysyttelee rajan läheisyydessä, ellei peräti kävele vain rajaa pitkin.
Uteliaisuuden lisäksi toinen hallitseva luonteenpiirteensä on ystävällisyys. Pentuna Iena yritti ystävystyä kaikkien kanssa, mukaan lukien kymmenen kertaa itseään isommat dinosaurukset. Vanhemmiten järkeä ja itsesuojeluvaistoa on sentään tullut lisää. Mutta nykyäänkään ei haittaa, vaikka vastaan tullut vieras olisi susi tai sapelihammaskissa, Iena kohtelee kaikkia yhtä ystävällisesti. Toki epäilyttävien tuttavuuksien kohdalla pidetään järkevä turvaväli. Paitsi jos olet luolakarhu tai dinosaurus, silloin Iena ei jää kyselemään kuulumisia, vaan vaihtaa hyvin vähin äänin maisemaa suosiolla. Naaras välttelee myös väkivaltaan johtavia konflikteja viimeiseen saakka parhaansa mukaan ja juoksee mieluiten vain karkuun ja/tai piiloutuu jonnekin uhkaavaa tilannetta. Jos ei pääse tilanteesta karkuun, viimeisenä oljenkortena tämä kyllä puolustaa itseään kynsin ja hampain, mutta silloinkin pyrkii karkuun heti kuin vain pystyy. Syynä moiseen välttelyyn on varsin pieni kokonsa, Ienahan olisi vain suupala isommille olennoille.
Iena on varsinainen keräilijäluonne ja tällä onkin oma salainen piilo (vanha jäniksen kolo) täynnä kauniita kiviä, höyheniä ja mitä kaikkea Iena onkaan sattunut löytämään. Kuitenkaan ei kovin mielellään jakaisi aarteitaan laumansa kanssa, mutta aina välillä jokusen aarteensa luovuttaa muiden käsitöihin käytettäväksi.
Pienen kokonsa vuoksi Iena ei ole mitenkään ihanteellinen kaveri metsästysreissulle, mutta juoksee kyllä pienriistaa kiinni tai näykkii isompien saaliseläinten nilkkoja. Ei anna pienen kokonsa rajoittaa elämäänsä, vaikka ajoittain kaihoaakin pidempien jalkojen ja edes hännän perään. Mutta se on vain sopeuduttava elämään näillä eväillä, kekseliäisyyttä ja sisukkuutta vain kehiin.
Menneisyys: Iena syntyi Beavan laumaan ainokaisena vanhemmilleen, ja työllistikin noita kokonaisen pentueen verran. Jo pienestä pitäen tuo oli lähdössä omille teilleen seikkailemaan tai tutkimaan maailmaa, eikä Ienaa voinut juurikaan jättää yksinänsä. Joko tuo oli otettava aina mukaan metsälle, tai istutettava jonkun lauman vanhemman jäsenen eteen, joka jaksoi kertoa vanhoista ajoista ja vastata pennun jatkuviin ’’Entä sitten? Mitä sitten tapahtui?’’ kysymyksiin. Pennusta tulikin nopeasti hyvä kuuntelija, niin kauan kuin kuunneltava asia oli Ienan mielestä tarpeeksi mielenkiintoinen.
Kerran Iena pääsi livahtamaan vanhemmiltaan metsässä ollessaan ja päätyi kohdakkain raptorin kanssa. Tuo ei kuitenkaan jakanut Ienan ideaa kaveruudesta vaan taisi nähdä pennun enemmänkin ateriana. Iena saatiin kyllä tilanteesta pelastettua, ja pennulle jäi kohtaamiseksi muistoksi arvet kuonossa ja etujaloissa. Voisi luulla moisen kohtaamisen säikäyttäneen pennun varovaiseksi, mutta mitä vielä. Tuota saatiin vielä pari kertaa pelastella dinosaurusten läheisyydestä, ennen kuin paksuun kalloon saatiin taottua varovaisuutta.
Muutoin lapsuutensa ja nuoruutensa on sujunut ilman ongelmia. Tosin äitinsä tapaturmainen kuolema muutama vuosi sitten sai nartun pysymään hieman tiiviimmin laumansa seassa, vaikka veri vetää yhä seikkailemaan.
Muuta: Iena ei ole niin kovin viehtynyt käsitöihin, vaikka laumansa on niistä tunnettu, sen sijaan isänsä on niissä kovinkin taitava. Keräileekin mieluummin isälleen tykötarpeita moisiin, pitäen toki itse kaikkein näteimmät kivet sun muut.
Pelaajan nimi: Ketunlieko