Post by X Ketunlieko on May 10, 2020 18:20:31 GMT 2
Nimi: Skierri
Ikä: 20v
Sukupuoli: Uros
Laji: Susi
Lauma: Saenar
Ulkonäkö: Keskikokoinen, takkuturkkinen suden retale. Ruumiinrakenteeltaan Skierri on vielä hieman hontelo, paksu turkki takkuineen sitä kyllä hieman peittäen. Turkin pohjaväri on punertava ja täynnä mustaa kuviointia. Musta väritys alkaa suden alaleuasta jatkuen kuonon ylitse otsaan ja korviin, sieltä niskan ja selän kautta häntään, joka on kokonaan musta. Kyljissä on mustia juovia ja ympäri kehoa on mustia pilkkuja muun muassa poskissa, rinnassa ja jaloissa. Kuvioinnit ovat symmetriset molemmin puolin kehoa. Jaloista löytyy myös mustat sukat, etujalassa ollen pitkävartinen malli, takajaloissa puolestaan lyhyet ’’nilkkasukat.’’ Oikean silmän ylitse menee neljä arpea, ja sen puoleinen silmä on sokea, ja täten sumea väriltään. Vasen näkevä silmä on harmaa. Hukalta puuttuu puolesta välistä vasen etujalka, sen paikalla ollen luonnollisesti vain tynkä, joka on juuri parantunut. Ennen turkkinsa oli siistissä kunnossa, mutta on antanut sen takkuuntua keskittyessään paranemiseensa.
Luonne: Ennen suhteellisen positiivisesta ja onnellisesta sudesta on viimeisien kuukausien aikana muuttunut syrjäänvetäytyvä ja kyyninen hukka. Välttelee sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa, ja tyytyy möllöttämään omassa ankeudessaan. Ennen piti muiden seurasta ja varsinkin liikkumisesta, mutta nyttemmin nuo pelkät sanatkin saavat hukan surulliseksi ja joskus kovin äkäiseksikin. Syynä suureen luonteenlaadun muutokseen on niinkin ikävä kuin: tuo lähti normaaliin tapaansa liikkumaan ympäristöön, mutta palasikin takaisin laumansa luokse piestynä ja kolmijalkaisena. Ei ole näin kuukausienkaan jälkeen suostunut kertomaan mitä tälle tapahtui saati kenen tai minkä toimesta. Jos joku asiasta yhä utelee, tyytyy Skierri vain tuhahtelemaan vastaukseksi ja välttelee sen pidempiä keskusteluja.
Silmänsä ja jalkansa menetys teki Skierristä myös kovin epävarman itsestään. Ei ole vielä tottunut yhteen näkevään silmäänsä, törmäilee vähän kaikkialle, kun syvyysnäkönsä on kärsinyt. Samaten kulkunsa on epävarmaa kolmella jalalla, ja vältteleekin viimeiseen saakka kaikkea ylimääräistä ja ei-pakollista liikkumista. Ei pysty tällä hetkellä edes metsästämään itselleen ruokaa, joten joutuu alentumaan syömään muiden jämiä tai olemaan paasattavana kuin mikäkin avuton pentu. Moinen on kova kolaus ylpeydelle ja itsetunnolle, mikä tekee kaiken lisäksi Skierristä ajoittain vihainen aivan kaikelle ja katkeran. Sattuneesta syystä myös äkkipikaisuutta esiintyy. Sietää hyvin harvoja ympärillään, jos ketään. Surunsa ja katkeruutensa ei tarvitse todistajia.
Menneisyys: Skierri syntyi kolmanneksi pennuksi vanhemmilleen, ollen pentueen nuorin ja ainoa uros. Päivät kuluivat iloisesti siskojen kanssa leikkiessä ja painiessa, eikä susilla ollut huolta huomisesta. Vanhemmat opettivat kolmikkoa pärjäämään laumassa, metsästämään ruokaa ja varomaan tiettyjä eläimiä, ettei noista tulisi vahingossa dinosaurusten ruokaa. Kaiken tämän sisarusparvi teki aina yhdessä, ja nuo olivat erottamattomat.
Skierristä kasvoi tasapainoinen hukka, josta kuoriutui ihan mukiin menevä metsästäjä. Vaikka ikää tuli lisää, harvemmin tuo silti yksin minnekään lähti, aina jompikumpi siskoista tuli mukaan. Välillä tuo melkein asui metsässä, hyvä jos tuli viettämään öitä perheensä luo. Mutta tuo pärjäsi aina ollessaan yksin tai yötä myöten ulkona.
Elämä sujui hyvin, kunnes yksi kohtalokas päivä muutti kaiken muutama kuukausi sitten. Tapojensa mukaan Skierri oli jälleen lähdössä metsälle, tällä kertaa tosin ei saanut kaveria mukaansa. Sehän ei hukkaa kovin haitannut, tämähän pärjäsi hyvin yksinäänkin. Hukkaa ei vain kuulunut takaisin yöksi. Eikä tuota näkynyt seuraavanakaan päivänä. Juuri kun hukkaa oltiin lähdössä etsimään, Skierri raahautui takaisin kotiin – pahoin piestynä, puolisokeana ja vasemman etujalkansa menettäneenä. Hukka hoidettiin kuntoon koko perheen auttaessa, ja Skierri parantuikin ihan hyvin.. Tosin vain fyysisesti, henkiset ruhjeet ovat vielä hyvin pahastikin auki. Skierrin pitäisi käsitellä ja hyväksyä se, mitä tälle kävi, mutta se on kovin vaikeaa nuorelle hukalle.
Pelaaja: Ketunlieko
Ikä: 20v
Sukupuoli: Uros
Laji: Susi
Lauma: Saenar
Ulkonäkö: Keskikokoinen, takkuturkkinen suden retale. Ruumiinrakenteeltaan Skierri on vielä hieman hontelo, paksu turkki takkuineen sitä kyllä hieman peittäen. Turkin pohjaväri on punertava ja täynnä mustaa kuviointia. Musta väritys alkaa suden alaleuasta jatkuen kuonon ylitse otsaan ja korviin, sieltä niskan ja selän kautta häntään, joka on kokonaan musta. Kyljissä on mustia juovia ja ympäri kehoa on mustia pilkkuja muun muassa poskissa, rinnassa ja jaloissa. Kuvioinnit ovat symmetriset molemmin puolin kehoa. Jaloista löytyy myös mustat sukat, etujalassa ollen pitkävartinen malli, takajaloissa puolestaan lyhyet ’’nilkkasukat.’’ Oikean silmän ylitse menee neljä arpea, ja sen puoleinen silmä on sokea, ja täten sumea väriltään. Vasen näkevä silmä on harmaa. Hukalta puuttuu puolesta välistä vasen etujalka, sen paikalla ollen luonnollisesti vain tynkä, joka on juuri parantunut. Ennen turkkinsa oli siistissä kunnossa, mutta on antanut sen takkuuntua keskittyessään paranemiseensa.
Luonne: Ennen suhteellisen positiivisesta ja onnellisesta sudesta on viimeisien kuukausien aikana muuttunut syrjäänvetäytyvä ja kyyninen hukka. Välttelee sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa, ja tyytyy möllöttämään omassa ankeudessaan. Ennen piti muiden seurasta ja varsinkin liikkumisesta, mutta nyttemmin nuo pelkät sanatkin saavat hukan surulliseksi ja joskus kovin äkäiseksikin. Syynä suureen luonteenlaadun muutokseen on niinkin ikävä kuin: tuo lähti normaaliin tapaansa liikkumaan ympäristöön, mutta palasikin takaisin laumansa luokse piestynä ja kolmijalkaisena. Ei ole näin kuukausienkaan jälkeen suostunut kertomaan mitä tälle tapahtui saati kenen tai minkä toimesta. Jos joku asiasta yhä utelee, tyytyy Skierri vain tuhahtelemaan vastaukseksi ja välttelee sen pidempiä keskusteluja.
Silmänsä ja jalkansa menetys teki Skierristä myös kovin epävarman itsestään. Ei ole vielä tottunut yhteen näkevään silmäänsä, törmäilee vähän kaikkialle, kun syvyysnäkönsä on kärsinyt. Samaten kulkunsa on epävarmaa kolmella jalalla, ja vältteleekin viimeiseen saakka kaikkea ylimääräistä ja ei-pakollista liikkumista. Ei pysty tällä hetkellä edes metsästämään itselleen ruokaa, joten joutuu alentumaan syömään muiden jämiä tai olemaan paasattavana kuin mikäkin avuton pentu. Moinen on kova kolaus ylpeydelle ja itsetunnolle, mikä tekee kaiken lisäksi Skierristä ajoittain vihainen aivan kaikelle ja katkeran. Sattuneesta syystä myös äkkipikaisuutta esiintyy. Sietää hyvin harvoja ympärillään, jos ketään. Surunsa ja katkeruutensa ei tarvitse todistajia.
Menneisyys: Skierri syntyi kolmanneksi pennuksi vanhemmilleen, ollen pentueen nuorin ja ainoa uros. Päivät kuluivat iloisesti siskojen kanssa leikkiessä ja painiessa, eikä susilla ollut huolta huomisesta. Vanhemmat opettivat kolmikkoa pärjäämään laumassa, metsästämään ruokaa ja varomaan tiettyjä eläimiä, ettei noista tulisi vahingossa dinosaurusten ruokaa. Kaiken tämän sisarusparvi teki aina yhdessä, ja nuo olivat erottamattomat.
Skierristä kasvoi tasapainoinen hukka, josta kuoriutui ihan mukiin menevä metsästäjä. Vaikka ikää tuli lisää, harvemmin tuo silti yksin minnekään lähti, aina jompikumpi siskoista tuli mukaan. Välillä tuo melkein asui metsässä, hyvä jos tuli viettämään öitä perheensä luo. Mutta tuo pärjäsi aina ollessaan yksin tai yötä myöten ulkona.
Elämä sujui hyvin, kunnes yksi kohtalokas päivä muutti kaiken muutama kuukausi sitten. Tapojensa mukaan Skierri oli jälleen lähdössä metsälle, tällä kertaa tosin ei saanut kaveria mukaansa. Sehän ei hukkaa kovin haitannut, tämähän pärjäsi hyvin yksinäänkin. Hukkaa ei vain kuulunut takaisin yöksi. Eikä tuota näkynyt seuraavanakaan päivänä. Juuri kun hukkaa oltiin lähdössä etsimään, Skierri raahautui takaisin kotiin – pahoin piestynä, puolisokeana ja vasemman etujalkansa menettäneenä. Hukka hoidettiin kuntoon koko perheen auttaessa, ja Skierri parantuikin ihan hyvin.. Tosin vain fyysisesti, henkiset ruhjeet ovat vielä hyvin pahastikin auki. Skierrin pitäisi käsitellä ja hyväksyä se, mitä tälle kävi, mutta se on kovin vaikeaa nuorelle hukalle.
Pelaaja: Ketunlieko
Hyväksytty: 10.5.