Post by X Tuonenkalla on May 16, 2020 13:54:00 GMT 2
KILAK
Sukupuoli: Uros
Ikä: 30
Laji/rotu: Nanuqsaurus
Ulkonäkö
Kilak on kookas, perinteisen mallinen nanuqsaurus jonka säkäkorkeus nousee 2 metriin. Uroksen ruho on liki kauttaaltaan höyhenpeitteen suojaama, vain takajalat, eturaajat ja kuonon seutu on vailla untuvia. Väritykseltään höyhenpeite on vaaleaa, valkean ja haalean hiekan välillä leikittelevää. Uroksen pitkä, vahva häntä on hiekkaisen raidallinen ja alaselkää koristaa samaa sävyä oleva täplitys, joka kuitenkin päättyy noin puoliväliin selkää. Ylävartalo on kuvioton. Untuvaton alue, kuten myös dinosauruksen iho, on mustaa ja lämpöä hyvin keräävää. Silmät Kilakilla ovat kivenharmaat.
Kilak liikkuu sulavasti, mutta jokaisella sen askeleella voi myös nähdä sen massan ja voiman, mitä uros kantaa kehossaan. Kuten petoeläimellä kuuluukin, dinosauruksen liikkeet ovat parhaimmillaan partaveitsen terävät. Koska nanuqsaurusten eturaajat ovat turhan pienet juuri mihinkään työskentelyyn, Kilak käyttää päätään, kuonoaan ja suutaan suurimpaan osaan askareista, oli se sitten itsensä puhdistamista tai uuden asian tai esineen tutkimista. Näihin tehtäviin päätä käytetään hellävaroen, tarkalla koordinaatiolla, mikä on kaukana siitä raadollisuudesta kun kitaa ja hampaita vastaavasti käytetään saalistaessa.
Kilakin ääni on raastava ja matala, ja sen voi kuulla kumisevan tuon massavassa kehossa.
Luonne
Kilak on kuin talven viimat. Välillä pettävän tyyni, toisinaan arvaamattoman ja hengenvaarallisen puuskaisa - ja aina valmis nopeaan reagointiin. Yksineläjänä Kilak välittää toisista vain harvoin, mutta ei ole julma tai ilkeä huvikseen, vaan pikemminkin käytännön syistä. Selviytymisen tarve, niin kuin se eläville olennoille useimmiten on, on kirjattu myös Kilakin sisimpään, ja se toteuttaa tätä keinoja kaihtamatta. Uros pysyy tyynenä ja säästää voimiaan siellä missä voi, saattaa suorastaan rentoutua sopivan tilaisuuden koittaessa, mutta nälän tai uhan edessä paljastaa hampaansa ja jopa maanittelee tai uhkailee, kunhan lopputulokseen pääsee.
Vaaleasävytteisenä Kilak on tappavimmillaan jäätikön ja tundran lumisilla alueilla, mutta kuljeskelee mielensä mukaan missä haluaa. Silloin kun vaalea höyhenpeite estää saaliin saamisen esimerkiksi sademetsän hämyssä tai tulivuoren tummilla kupeilla, on tavanomaista että Kilak lähestyy itseään pienempiä, jotka ovat juuri saalista saaneet, ja uhkailee saaliin näiltä omakseen. Kuten sanottua, Kilak ei kuitenkaan ole julma huvikseen, ja pyrkii ensisijaisesti vaihtokauppaan, joskin hieman omituisella tapaa. "Annat saaliisi minulle ja teen sinulle palveluksen, tai itket ja annat saaliisi minulle." Ei olekaan tavatonta, että Kilakin voi nähdä tekemässä kostoretkiä koirien, susien ja sapelihampaiden puolesta, tai toimimassa henkivartijana tai palkkasoturina ruokaa vastaan. Tällaiset toimet ovat Kilakille myös jossain määrin puhdasta viihdykettä. Saattaahan aika joskus käydä jopa pitkäksi, kun olet koko saaren mittakaavassa suhteellisen kookas petoeläin, joka on suojassa suhteessa useammilta uhkakuvilta.
Kilak on ajoittain myös jopa syönyt koiria ja susia, mutta yrittää pitää tämän tavan kurissa, sillä tajuaa että yhteistyöhön ryhmittyessään massat voittavat aina yksinäisen kulkijan, oli tämä kuinka kookas tahansa. Kilak ei siis halua tehdä itsestään yleistä vihollista.
Menneisyys
Kilakin historia on yksinäinen ja suoraviivainen. Se kuoriutui munasta ainoana jälkeläisenä emolleen, munarosvojen ehdittyä tuhota muut tämän sisarukset jo kauan ennen syntymää. Emo suojeli Kilakia aikansa, kuten nanuqsauruksilla on tapana, mutta erakkomainen luonne vetää näitä dinosauruksia sydämessään aina lopulta erilleen. Niinpä erosi Kilakinkin tie emostaan nuoren ollessa vasta suden korkuinen. Elämä oli kovaa lumen ja jään maassa, ja vaikka vaalea höyhenpeite olikin tehty selviytymiseen ennen kaikkea lumisella seudulla, pikku-Kilak vaelsi kohti etelää, vahvistaen itseään runsaammilla metsästysmailla ja kasvillisuuden suojissa. Kasvettuaan tarpeeksi suureksi piilottelemaan puiden väliköissä tehokkaasti siirtyi Kilak tasangolle ja lopulta takaisin tundralle. Mutta utelias kulkija se on vielä edelleenkin, eikä pysy yhdessä paikassa loputtoman kauaa.
Pelaaja: Tuonenkalla
