Post by X Tuonenkalla on May 1, 2020 21:01:11 GMT 2
ORUL
Sukupuoli: Uros
Ikä: 41
Laji/rotu: Susi
Lauma: Nodas (johtaja)
Ulkonäkö
Orul on kookas, vankkarakenteinen, paksuturkkinen, kylmään syntynyt ja siihen tottunut susiuros. Suden karvan pohjaväri on kylmän valkea, suorastaan läpikuultavaa, ja aurinkoisella säällä hohtaa kuin itse lumikentät konsaan, helpottaen metsästystä jäätiköllä huomattavasti. Hukan vatsan- ja hännänalus ovat vaalean sinisenharmahtavat, samaa sävyä on kuvio selässä. Tämän lisäksi tummempaa sävyä olevat kuviot koristavat Orulin kylkiä, käpäliä ja kuononpäällistä. Kuonon päällä on kaksi pientä, vanhaa arpea, ja suden silmät ovat pistävän mintunvihreät. Huomiota herättävät ovat myös Orulin korvat, jotka ovat paleltuneet suden ollessa vielä aivan nuori pentu. Karva niihin on kasvanut hyvin, joten kuulottimet näyttävät aikuisiällä melkosilta tupsakkeilta.
Orul kantaa kehoaan harkinnalla ja arvokkuudella, kuitenkaan sortumatta turhaan hienosteluun ja korueleisiin, onhan pakkasturkki jo nuoresta oppinut pohjoisen lait, jotka eivät anna tilaa tarpeettomuuksille. Uroksen juoksu on kestävää jolkotusta, mutta se kykenee myös tehokkaisiin, nopeisiin pyrähdyksiin saaliin perässä. Sen silmissä on eloisa, kirkas ja tarkkaavainen katse. Ääni uroksella on matala ja lempeä, joskin hieman karhea.
Luonne
Älykäs, tasainen, luotettava ja lempeä mutta jämerä. Orul on kuin alue jota se asuttaa: Se arvostaa yhteenkuuluvuutta ja samaan köyteen vetämistä, muttei epäröi ilmaista kantaansa siitä, että kurittomia ja kohtuuttomia kohtaavat luonnon lait jotka eivät säästä ketään. Ulkopuolisille tämä voi vaikuttaa mustavalkoisuudelta tai jopa luonteen kylmyydeltä, muttei ole epäilystäkään etteikö Orulilla olisi suurta sydäntä, se on vain kasvatettu elämään niukoissa oloissa, joissa selviytyminen seuraavaan päivään on aina päällimmäisin huoli. Pakkasturkki on murehtiessaan jopa aavikkoa kuivempi realisti, mutta rentoina hetkinä osaa heittäytyä kevyeen hymyyn ja leikkimielisyyteen.
Koska johtajuus on Orulille tullut lauman päätöksellä verenperinnön sijaan, on tämän käytös maallista ja helposti lähestyttävää, ja uros kyselee mielellään mielipiteitä ja neuvoja etenkin lauman vanhimmilta. Hukka muodostaa neuvojen pohjalta oman mielipiteensä, ja sanojaan tarkoin harkiten ilmaisee päätöksensä eteenpäin. Henkilökohtaisesti Orul myös uskoo, että aikanaan seuraava johtajanvaihdos tulee olemaan hyvin samanlainen kuin se, jossa hän tittelinsä sai. Vaikka verenperinnön kautta tapahtuvat asemanvaihdokset eivät olisi mitenkään epätavallisia, uroksella ei ole omia pentuja, eikä se tule niitä saamaankaan, omien sanojensa mukaan koska ei ole kiinnostunut naaraista tavalla, jota pentujen syntymä vaatisi. Salaa Orul kuitenkin haaveilee perheestä, ehkäpä ottopennusta.
Menneisyys
Uros syntyi viiden sisaruksensa kanssa emolle tavanomaista kylmempänä kevään aamuna. Yksi sisaruksista kuoli vain muutaman päivän ikäisenä, mutta emo oli päättänyt pitää muut hengissä - ja onnistuikin siinä. Pohjoisen kesä soi lämpimien päivien kasvattaa pikkupalleroista sitkeitä pikkuhukkia, ja kun talvi jälleen koitti, ne olivat jo paljon valmiimpia kestämään sen. Eräs pakkasjaksoista onnistui kuitenkin yllättämään perheen, ja Orul sai tästä loppuelämänsä muistoksi pois paleltuneet korvat.
Sisarusten suunnatessa kukin omille poluilleen ja tehtäviinsä, Orul keskittyi opettelemaan paremmaksi metsästäjäksi. Uros löysi itselleen mentorin, vanhan uroksen jonka silmistä näki jo alkavan illan hämärän ja aavistuksen siitä, että pian vanhuus kangistaisi sen luut lopullisemmin kuin yksikään talvenselkä. Nuori Orul ehti kuitenkin vielä useamman vuoden kulkea oppaansa matkassa, nähdä, kokea, oppia ja jopa hetken rakastaa. Kun aika vanhuksesta jätti, oli Orul jo kykenevä huolehtimaan niin itsestään kuin muista, ja se eli säästeliäästi ja viisaasti, saaden palkkiokseen lauman muiden jäsenten suosion avuliaisuudellaan. Ei uros osannut arvata mitä suosiosta sille koituisi, kunnes eräänä päivänä lauman johtaja tuntui olevan tiessään. Epätietoisuus valtasi koko Nodasin, mutta johtaja ei palannut, ja jäljelle jäivät vain kuiskaukset siitä, kuinka valkea kuolema oli tämän korjannut ja luonto ottanut takaisin omansa.
Tyhjän päälle jäänyt lauma vaipui sekasortoon, etsien katseellaan uutta johtajaa. Entisellä oli ollut vain kaksi jälkeläistä, ja kumpikin niistä kuollut jo nuorempana saalistusretkillä. Kaikesta huolimatta Orul oli yllättynyt että se nostettiin ehdokkaaksi, ja vielä yllättyneempi kun useiden pitkien neuvotteluiden ja pohdintojen päätteeksi lauma melko yksimielisesti kasaantui uroksen taakse, kuin odottaen että tämä hyväksyisi uuden omituisen roolinsa. Pakkasturkki ei kokenut olevansa valmis kantamaan vastuuta koko laumasta, hyvänen aika, montako sutta se käsittikään, montako elämänkipinää! Toisten laumalaisten hievahtamaton mielipide taivutti Orulin kuitenkin lopulta uuteen kastiinsa, ja tämä otti taakakseen ja kunniakseen uuden tittelinsä. Sitä virkaa se toimittaa vielä tänäkin päivänä.
Elämään on sen jälkeen mahtunut paljon, on ollut hyviä metsästysvuosia ja huonoja, välillä kylmiä talvia jotka niittävät pentueita toisensa jälkeen, ja se kerta, kun naapurissa asuvat Derran sapelihammaskissat päättivät yrittää vallata lisää elintilaa. Onnistuivatkin, sillä Orulin johdolla Nodas ei ollut erityisen sotaisa lauma, mutta pakkasturkki oli enemmän kuin helpottunut ja mielissään, kun varsin pian tapahtuneen jälkeen sitä lähestyi sapelihammas, joka itseään Derran uudeksi johtajaksi nimitti. Tämä tuntui olevan täysin toista maata kuin aiempi kissapetojen johtaja, ja uuden veren myötä laumat onnistuivat solmimaan rauhan, jopa varsin hedelmällisen, sillä sovun merkiksi järjestetyt yhteiset metsästysretket olivat usein varsin onnistuneita. Orul suhtautuukin sapelihampaisiin tätä nykyä lämmöllä.
Muuta
Äänimallina Gabriel Oak
Pelaaja: Tuonenkalla
